Riittääkö aika?

( 09.08.2016 )

Olen miettinyt paljon aikaa. Ehkä se on ikäkysymys; aikaa on enemmän takana kuin edessä. 

Ajanhallinta, ajankäytön suunnittelu, aikapaineet, ajankäytön tekniikat, tehtävien priorisointi, tietoinen läsnäolo ja mitä kaikkia termejä niitä aikaan liittyen onkaan. Aiheesta on kirjoja, kursseja sekä oppaita ja lisää tulee vauhdilla.

Onko siis autuus jossain ajanhallinnan tekniikan opettelussa?
Kun ”hallitsen” aikaani, niin tapahtuuko kaikki silloin ”oikeaan” aikaan; herääminen, aamuaskareet, arkinen työ, viikonlopun vietto. On aikaa itselle, puolisolle, perheelle, ystäville, työlle ja harrastuksille.

 Aika on siitä mielenkiintoinen asia, että sitä on kaikilla vuorokaudessa juuri saman verran. Eikä aikaa voi tosiaankaan hallita, mutta ajankäyttöään kyllä. 

Kun odotan mieleisiä vierata, niin aika tuntuu matelevan - tulisivat jo!
Kun pitäisi tehdä monta asiaa nopeasti niin aika tuntuu lentävän, tunti lisää johonkin väliin, kiitos. 

On eri tapoja ajatella tulevaisuutta: murehtiminen ja stressaaminen ajan riittämättömyydestä tai rauhallinen miettiminen ja suunnittelu.
On asioita, jotka on tehtävä ajallaan, vaikkei aina haluaisikaan, mutta muuta ajankäyttöä voimme kyllä itse suunnitella.
Aivomme tarvitsevat myös ns. pilkkomatonta aikaa palautumiseen.  

Voisinko olla armollisempi itselleni?
Tarvitseeko ehtiä niin paljon ja mistä voisin luopua?
Mitkä ovat ne asiat, jotka ovat minulle niin arvokkaita, että niille haluan aikaani antaa?
Jaanko aikaani vain toisten odotusten mukaan?
Mistä itse nautin ja mistä saan voimaa?
Onko aikani pilkottu liian pieniin osasiin ja suonko itselleni riittävästi sitä pilkkomantonta, palauttavaa aikaa?  

Noihin kysymyksiin etsiskelen vastauksia – mutta en kiireellä.

- Kirsti Hirvanen