Marraskuun tähtiä

( 24.11.2016 )

 Tuulee, sataa ja harmaa taivaankansi tuntuu hipovan päälakea.

Paljailla puunoksilla on tekemistä, jotta saisivat kannateltua raskasta taivaankantta.

Nyt haluaisin sytyttää kaikki maailman valot ja maalata jokaisen synkän seinän valoisan keltaisen-oranssin-valkoiseksi. Jospa joku lähettäisi aurinkorannikolta vaikka vain yhdenkin aurinkoisen päivän paketissa...paketin voisi laittaa komeroon ja käydä työntämässä päänsä pakettiin aina aamun alkajaisiksi.Marraskuun marinaa – tiedän, muillakin kuin minulla.

Mutta ne tähdet.

Kun katsoo aamulla ulos ikkunasta, pienen pakkasen jäljiltä tai vesipisaroissa niitä on; maassa, puussa ja pensaissa, tuhansia...marraskuun tähtiä. Valon osuessa niihin, ne säteilevät loistavina timantteina, juuri sinulle ja minulle.

Tiskipöydän kraanan taitekohtaan käy lampun valo sopivasta kulmasta ja hupsista: siinä on edessäni kokonainen loistava tähdenmollukka minun syyshämärässä keittiössäni. Ihan täytyy istua katsomaan ja ihailemaan tuota kirkasta ihmettä.

Meidät kaupan kassajonossa odottavat, kiireiset ja kärsimättömät, pysäyttää kaksi ihmeellisen tuikkivaa ja hymyilevää tähteä. Ne kurkistelevat edellisessä ostoskärryssä istuvan pikkumiehen otsakiehkuran alta.

Vangitsevat meidät toviksi loisteellaan. Tähtihetki.

Kynttilän pehmeä valo on yksi lempeä marraskuun tähti. Sytytetään kynttilöitä.

Ystävät, he ovat tähdistä kirkkaimpia, marraskuussakin, sen tiedän.En olisi omista pimeyksistäni selvinnyt koskaan ilman heitä. Sitä ystävyyden valkoista ja hyväksyvää valoa.

Runoilija A-M Kaskisen sanoin: ”Samojen tähtien alle pieniksi synnytään, loistamaan toisillemme valoa hämärään.”

Poimitaan marraskuun tähtiä!

 

 

- Kirsti Hirvanen