TARINA

Kun aikoinaan tipahdin työelämästä vuoteeseen, olivat kaikki tarinat hukassa. Pikkuhiljaa yö väistyi ja mieleni alkoi työstää selvitymistarinaa. TyövirePlus yritys näki päivänvalon miltei 10 vuotta sitten. Tuohon prosessiin tarvittiin muita ihmisiä - kanssakulkijoita.

Jyvä putosi maahan, se oli pimeässä mullan alla ja vain odotti. Pimeä pelotti ja ahdistikin sitä.

Tähänkö maadun?

Odottamatta joku antoi sille sopivasti lämpöä sekä kosteutta ja jyvän kuori alkoi pehmentyä ja hajota.

Jostakin syvältä nousi aavistus ja toive uudesta kasvusta. Itäminen alkoi. Mullan lävitse siinsi valoa; sitä kohti haluan! Oras tunkeutui maan pinnalle; se sai lisää valoa, lämmintä sadetta ja lannoitetta. Se ymmärsi, että siinä on tallella kaikki se, mitä oli jo ennen multaan putoamista.

Uusi pyrähdys kohti valoa ja vahvistumista; korsi kurotti kohti kasvua ja täyttä mittaansa.

Toki välillä oli rankkasadetta tai liiankin polttavaa paistetta, mutta sen se kesti, koska sen vierellä kasvoi muitakin korsia jotka tukivat sitä.

Jyväsestä oli kasvanut vahva korsi, jonka päässä huojui kullankeltainen tähkä; moninkertainen sato pienestä jyvästä!

Uusi tähkä oli kypsynyt, koska se sai kosteutta, valoa ja lannoitteita toisilta. Tämä tähkä oli valmistunut toisia varten. Tuli iloinen sadonkorjuun aika. Pulleat jyväset  jauhetiin leipäjauhoiksi ikivanhoilla, viisailla myllynkivillä, yhdessä toisissa tähkissä kasvaneiden jyvien kanssa. Jauhoista valmistettiin taikina, joka sai kohota rauhassa.

Lempeässä lämmössä siitä paistetaan edelleenkin tuoksuvaa, maistuvaa ja ravitsevaa leipää.

Tässä leivässä on kaikki se tieto, joka syntyy pimeän kautta valoon kulkeneissa jyvissä.

Tätä leipää nautitaan yhdessä – kerta toisensa jälkeen.